Kivistön hillomaakarit julistivat syksyn olevan omalta osaltaan purkissa. Itselläni nököttää keittiön lattialla vielä pussillinen omenia odottamassa pääsyään jatkojalostukseen.
Eriväristen ja -kokoisten purnukoiden muodostama lauma on valloittanut jääkaappimme. Täällä on keitelty sen seitsemän sortin säilykkeitä. On tehty useamman lajin mustikka- ja kirsikkahilloja, mustaherukkahilloa, omenahilloa ja joulun varalle rommilla, vaniljalla ja kanelilla maustettua omena–luumuhilloketta. Ylitse muiden on kuitenkin omena–ruusunmarjahillo, jonka resepti löytyy blogista vuoden takaa. Ruusunmarjojen putsaaminen on jokseenkin työlästä, mutta mikäli kärsivällisyyttä ja raaka-aineita vain löytyy, ei ryhtymistä hillonkeittopuuhaan kannata empiä. Ja jos pitkäpinnaisuutta ei itseltä löydy, suosittelen lahjomaan keittotouhuihin sorminäppärän ystävän. On se vain niin hyvää!
