Vatsasekaisin Kilinkolin

Tokioon matkaavan ei kannata jättää käymättä Tsukijin kalatorilla. Herääminen ennen kukonlaulua kannattaa, sillä torilla järjestetään elämyksellinen tonnikalahuutokauppa aamuviideltä.

Aamuviideltä alkavaan tonnikalahuutokauppaan kannattaa saapua hyvissä ajoin, sillä huutokauppaa seuraamaan päästetään päivittäin vain reilut sata vierailijaa. Tosin minunlaiselleni aamutorkulle löytyy torilta myöhemminkin paljon nähtävää. Turistit päästetään eläväiselle torille virallisesti yhdeksältä. Puoleen päivään mennessä kauppa on käyty, ja tori hiljenee.

Torilla tulee ensisijaisesti olo, että on tiellä. Trukkimiehet kaahailevat torin kapeilla käytävillä, ja kauppiaat heiluvat veitsiensä kanssa. Tori ei alkuunkaan vastaa mielikuvaa järjestelmällisistä ja hillityistä japanilaisista. Ilmeisesti kaikki kuitenkin sujuu käsikirjoituksen mukaan, sillä torin läpi kulkee päivittäin yli kaksi miljoonaa kiloa kalaa. Vuositasolla luku on reilusti yli puoli miljardia kiloa. Tsukiji on maailman suurin kalatori. Tonnikalojen lisäksi torilla myydään mitä ihmeellisimpiä kalalajeja ja äyriäisiä. Kalatorilla, sekä samoissa tiloissa toimivalla vihannestorilla, työskentelee päivittäin noin 40 000 ihmistä.

Vaikka torin henkilökunta ei vaikutakaan olevan kovin innoissaan tietään tukkivista turisteista, on tori vierailemisen arvoinen paikka. Torille on kuitenkin pääsy kielletty sekä suurilta ryhmiltä että pieniltä lapsilta. Erilaisten kalaröykkiöiden lisäksi on hienoa nähdä, miten kauppiaat käsittelevät kalojaan. Monet kaloista tulevat torille elävinä, ja suurten kalojen käsittely saattaakin vaikuttaa herkimmistä vierailijoista varsin brutaalilta. Torille ei myöskään kannata mennä hienoissa hepenissä tai helposti likaantuvissa kengissä: torilla voi saada päälleen kalan sisälmyksiä tai vettä kauppiaiden puhdistaessa pisteitään aamupäivän ehtoopuolella.

Torin historia juontaa juurensa 1600-luvulle. Alun perin kaloja kaupattiin parin kilometrin päässä nykyisestä kauppapaikasta, johon tori siirtyi vuoden 1923 Tokion suuren maanjäristyksen jälkeen. Ainakin toistaiseksi, sijaitsee tori huippupaikalla lähellä kaupungin varakkainta kaupunginosaa, Ginzaa, ja torille on helppo saapua metrolla. Kalatoria kuitenkin suunnitellaan siirrettäväksi kauemmaksi keskustasta. Torivisiitin jälkeen kannattaa suunnata johonkin lähitienoon monista sushipaikoista – mikäli kaiken aamulla näkemän ja kokeman jälkeen vain tekee vielä mieli raakaa kalaa.

Metro: Tsukiji-asema Hibiya-linjalla tai Tsukiji-Shijo -asema Oeda-linjalla (tai Shimbashi-asema JR Yamanote -linjalla, mistä on torille noin 15 minuutin kävelymatka)

Avoinna vaihtelevasti klo 5-14, suljettu sunnuntaisin, kansallisina vapaapäivinä sekä toisinaan keskiviikkoisin.

Vierailijat päästetään virallisesti sisään kello yhdeksästä alkaen. Tonnikalahuutokauppa kello 5. Ilmoittautuminen tonnikalahuutokauppaan alkaa 4.30. Mukaan päästetään rajoitettu määrä vierailijoita. Huomioithan, että näin aikaisin torille ei pääse julkisella liikenteellä.

Asiasanat: Tsukiji kalatorio, matkavinkkejä Tokioon, Japani, mitä tehdä tokiossa, Matkaopas Japani Tokio

Nokkosessa on viisinkertainen määrä C-vitamiinia appelsiiniin verrattuna, seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa, ja kolminkertaisesti kalsiumia verrattuna maitoon. Nokkonen puhdistaa verta, laskee verenpainetta, auttaa hilseongelmiin ja poistaa raskasmetalleja kehosta. Noin niin kuin muun muassa. Ainakin Wikipedian mukaan. Ja nyt nokkoset ovat parhaimmillaan.

Nokkoset ovat matalan kynnyksen villiruokaa. Jokainen kaupunkilainenkin tunnistaa nokkospuskan, viimeistään siihen kirjaimellisesti törmätessään. Monille nokkosista tulee mieleen myös lapsuuden nokkoslettukestit, eikä nokkosten syöminen täten vaikuta yhtä hurjalta kuin kenties monien muiden villikasvien.

Tuoreista nokkosista tulee perata varret pois. Lehdet voi joko kuivata myöhempää käyttöä varten tai ryöpätä nopeasti kuumassa vedessä, minkä seurauksena lehdet eivät enää polta ja niitä voi käyttää huoletta ruoanlaitossa pinaatin tavoin. Nokkosia voi silputa lettu- tai sämpylätaikinaan, niistä voi keitellä maukkaan sopan tai pyöräyttää vaikkapa pestoa. Meillä nokkospestoa syötiin paistetun siian kaverina ja pyöräyteltiinpä uuden sadon perunatkin pestossa. Pesto sopii hyvin myös vihreiden linssien maustamiseen.

NOKKOSPESTO

n. 5 dl tuoreita nokkosen lehtiä
½ dl auringonkukansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
½–1 dl rypsi- tai oliiviöljyä (tai näiden sekoitusta)
1 rkl sitruuna- tai limettimehua
½ dl parmesanjuustoa raastettuna

Perkaa nokkosista mahdolliset varret pois. Huuhtele lehdet. Kiehauta kattilassa reilu litra vettä ja kaada nokkoset kiehuvaan veteen. Anna lehtien kiehua vedessä kymmenkunta sekuntia, kunnes lehdet muuttuvat hieman kirkkaamman vihreiksi ja veteliksi. Kaada lehdet ja vesi siivilään. Puristele ylimääräinen vesi kevyesti pois ja anna lehtien jäähtyä.

Mittaa kaikki peston ainekset parmesanjuustoa lukuun ottamatta korkeaan ja kapeaan kulhoon. Sekoita tahnaksi sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa öljyä, jotta sekoittaminen onnistuu. Lisää lopuksi parmesanjuustoraaste. Tarjoile pesto esimerkiksi paistetun vaalean kalan kanssa.

Avainsanat: nokkonen resepti, mitä nokkosesta, villiyrtti resepti, nokkosresepti, nokkonen ryöppääminen, kastike kalalle

Laiska puutarhuri voi hyvillä mielin kutsua rehottavien rikkaruohojen valtaamaa pihaansa hyötypuutarhaksi. Huolellisemminkin hoidetuilta tiluksilta löytynevät ainekset tähän villiin salaattiin.

Tätä salaattia varten ei tarvitse mennä metsänreunaa tai kotipihaa edemmäs kauppaan. Villiä vuohenputkea kasvaa monin paikoin riesaksi asti. Vuohenputken kitkeminen lautaselle onkin oiva keino yrittää päästä rikkaruohona pidetystä kasvista eroon.

Valkuaispitoinen vuohenputki kuuluu putkikasveihin ja on näin ollen sukua niin porkkanalle kuin palsternakallekin. Lehdet kestävät myös kypsennystä ja sopivat hyvin esimerkiksi muhennokseen. Salaatin voi koota pelkistä nuorista vuohenputkenlehdistä tai joukkoon voi sekoittaa perinteisiä salaattilajikkeita. Paahdetut maapähkinät tuovat salaattiin purutuntumaa ja korostavat lehtien hentoa pähkinäisyyttä.

VUOHENPUTKISALAATTI (kahdelle)

litra tuoreita vuohenputken nuoria lehtiä
(salaattia)
½ dl maapähkinöitä
(voikukkia koristeeksi)

KASTIKE

1 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa
1 tl dijon(kokojyvä)sinappia
suolaa

Huuhtele lehdet ja kuivaa ne salaattilingossa tai kevyesti keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla painellen. Nypi lehdet irti lehtiruodista.

Paahda maapähkinät kuivalla pannulla koko ajan sekoitellen. Pähkinät ovat valmiita, kun ne ovat saaneet hieman väriä. Nosta pannu pois levyltä ja anna pähkinöiden jäähtyä.

Sekoita kastikkeen ainekset.

Poista maapähkinöistä kuoret hieromalla niitä kevyesti sormien välissä.

Kaada salaatinkastike vuohenputkien päälle. Sekoita. Ripottele päälle maapähkinät ja koriste salaatti halutessasi voikukan kukinnoilla.

Avainsanat: villiyrtti resepti, vuohenputki resepti, miten päästä eroon vuohenputkista, rikkaruoho kitkeminen, villiruoka, kesäsalaatti, helppo salaatti

Eksoottisten raaka-aineiden löytyminen lähimarketista ei ole aina itsestään selvää. Puuttuvat raaka-aineet voi kuitenkin korvata kotimaisilla tuotteilla. Tämän minulle opetti vietnamilaisen kokkikurssin opettaja, joka vaihtoi papaijan keräkaaliin.

Tuoreiden kevätkääryleidenlisäksi keittiössämme on loihdittu muitakin vietnamilaisella kokkikurssillaoppimiani ruokia. Mausteinen, papaijan puuttuessa kaalista valmistettu, salaatti sopii samalle lautaselle myös kesän grilliherkkujen kanssa. Tämä aasialainen salaatti on raikkaampi ja kevyempi kuin sen amerikkalainen, majoneesiin hukutettu, serkkunsa.

Vietnamilaiset tuppaavat yhdistämään usein samaan ruokaan äyriäisiä ja lihaa. Pauleenin alkuperäisreseptissä salaattiin tulee sekä keitettyä possunniskaa että katkarapuja. Itse olen tehnyt salaattia sekä pelkillä ravuilla että ravuilla ja kanalla. Jos teet salaattia esimerkiksi grilliruokien lisäkkeeksi, voit hyvin jättää lihat ja katkaravut salaatin seasta pois. Älä kuitenkaan oikaise paahdettujen maapähkinöiden kohdalla, sillä ne tuovat salaattiin ihanaa makua sekä purutuntumaa.

VIETNAMILAINEN MAUSTEINEN SALAATTI (lisäkesalaattina neljälle) Resepti: Pauleen Mannevaara

300 g keräkaalia
1 iso porkkana
1 sipuli
50 g kuorellisia maapähkinöitä
1 rkl tuoretta minttua
tuoretta korianteria koristeeksi

150 g kassleria (possun niskaa) tai kanaa
150 g katkarapuja
suolaa kasslerin tai kanan keittämiseen

KASTIKE

1 pieni tulinen chili
3 valkosipulinkynttä
1 rkl sokeria
1 rkl (riisiviini)etikkaa
3 rkl limetti- tai sitruunamehua
3 rkl kalakastiketta
3 rkl rypsiöljyä
mustapippuria

Keitä kassler- tai kanapala kypsäksi (noin 20 minuuttia) suolatussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi. Jos käytät raakoja katkarapuja, kuori ne tarvittaessa ja keitä niitä muutama minuutti kiehuvassa vedessä, kunnes ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi.

Paahda maapähkinät kuivalla ja kuumalla pannulla. Sekoita koko ajan, kunnes kuoret saavat väriä ja tummuvat. Kaada pähkinät lautaselle ja anna niiden jäähtyä hetki. Irrota pähkinöistä kuoret hankaamalla niitä sormenpäiden välissä.

Suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa porkkana mahdollisimman ohuiksi tikuiksi ja sipuli puolikuun muotoisiksi suikaleiksi. Silppua myös minttu. Yhdistä kaali-, porkkana-, sipuli- ja minttusilppu sekä kypsä liha, kana ja/tai katkarapu.

Kastiketta varten silppua chili sekä valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki kastikeainekset ja kaada kastike salaatin päälle. Sekoita. Koristele salaatti maapähkinöillä sekä korianterinlehdillä.

VINKKI: Salaatti sopii hyvin kesäsalaatiksi tai kevyeksi lounaaksi. Salaatti paranee seistessään hetken jääkaapissa, joten sen voi tehdä valmiiksi jopa tarjoamista edeltävänä päivänä.

Avainsanat: vietnamilainen ruoka resepti, kaalisalaatti, lisuke grilliruoalle, raikas kesäsalaatti, terveellinen salaatti, lounassalaatti resepti, aasialainen salaatti, helppo salaatti resepti

Kesällä ruoanlaitto kannattaa kirjaimellisesti ulkoistaa. Pihamaalla kokkaaminen saa olla muutenkin rennompaa.

Kesällä keittiössä saa ottaa lunkisti ja tehdä ruoanlaiton suhteen pieniä oikaisuja. Kaupoista löytyykin hyllymetreittäin valmiita BBQ-maustekastikkeita, joilla kesäisten grilliruokien maustaminen käy vaivatta. Heinzin valikoimassa makuvaihtoehtoja on kolme: sweet, spicy sekä classic. Näistä sopivan tulinen spicysopii testatusti esimerkiksi rimpsuluiden maustamiseen.

Tällä kertaa grillikauden avajaisissa pääosaa pääsi kuitenkin esittämään Pohjanmaalla kirmannut karitsa. Karitsankare eli kruunukyljys sopii mitä parhaiten grillattavaksi. Karitsankareessa on kuitenkin sen verran hento maku, etten halunnut uittaa lihaa maustekastikkeessa. Sen sijaan tein grillikastikkeesta maustevoita, joka mukavasti sulaessaan maustoi grillatun lihan. BBQ-voi toimii hyvin myös grillattujen kasvisten maustajana. Aivan erinomaisesti se sopii herkkusienten täytteeksi.

BBQ-MAUSTEVOI

100 g voita
3 rkl Heinz Classic -bbq-maustekastiketta

Vatkaa huoneenlämpöistö voita sähkövatkaimella. Lisää maustekastike ja jatka vatkaamista kunnes seos on kuohkeaa ja tasaista.

Lusikoi voi leivinpaperille. Rullaa voi pötköksi ja pyöräytä paperin päät tiukasti kiinni. Anna maustevoitangon kovettua joko jääkaapissa tai pakastimessa.

Tarjoile grillatun lihan tai kasvisten kera

GRILLATUT KARITSANKAREET (neljälle)

1 kg karitsankaretta (kaksi kokonaista karetta)
karkeaa suolaa
mustapippuria
foliota

Ota kareet huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen niiden valmistamista. Poista tarvittaessa enimmät kalvot kareen pinnalta, mutta jätä rasvakerros mehevöittämään lihaa.

Lämmitä grilli kuumaksi. Hiero lihan pintaan suolaa ja mustapippuria. Nosta lihat grilliin. Käytä lihalämpömittaria, jotta liha ei kypsy liikaa. Grillaa kareita tasaisesti joka puolelta, kunnes lihalämpömittari näyttää 50 astetta. Nosta lihat pois grillistä ja kääri ne folioon. Nosta foliopaketit kypsymään vielä hetkeksi grillin reunalle. Sopivasti mediumin kareen sisälämpötila on 55 astetta.

Leikkaa kare luiden välistä kyljyksiksi. Tarjoile BBQ-maustevoin ja grillattujen kasvisten kanssa.

Yhteistyössä Heinz.

Myös Liemessä-, Pumpkin Jam - sekä Avaruusasema-blogeissa on laitettu grillit sauhuamaan ja läträtty Heinzin bbq-maustekastikkeilla. Käy kurkkaamassa kuumat kesäreseptit!

Avainsanat: grillattu karitsan kare, karitsan kruunukyljys resepti, karitsan kare resepti, grilliresepti, maustevoi, grillikastike, grilli resepti, grillatut herkkusienet resepti

Vanhan kansan sanonnan mukaan särjensyönti kasvattaa järkeä. Yllytänkin lukijat mukaan järjenkasvatustalkoisiin.

Tiesittekö, että Suomessa syödystä kalasta vain vajaa kolmannes on kotimaista? Kesällä monella mökkiläisellä on oivat kalastusmahdollisuudet, eikä onkimiseen tarvita edes kalastuslupaa. Silti uskallan epäillä, että monessa kesäkeittiössä ongitaan kalat mökkirannan sijaan vakuumialtaasta.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi tuhansien järvien maahan rahdataan vonkaleita toiselta puolelta maailmaa. Näin kuitenkin tehdään, ja niin norjalaiset kuin vietnamilaisetkin kalat tekevät kauppansa. Uskon kuitenkin siihen, että oma esimerkki on paasaamista tehokkaampaa. Niinpä julistan rakkauden kalakesän 2013 alkaneeksi! Uskalla sinäkin rakastua kotimaiseen kalaan – muikkuun, särkeen ja salakkaan – noin muutama mainitakseni. Reseptejä ja vinkkejä kotimaisia kaloja hyödyntäviin herkkuihin pyrin julkaisemaan kesän ajan vähintään kerran viikossa. Pääosaa rakkauden kalakesän ohjeissa tulevat esittämään erilaisiksi roskakaloiksi leimatut särkikalat, sillä kesäpaikkamme järvi sattuu niitä kuhisemaan. Toivottavasti moni tulee ottamaan ohjeistani onkeensa. Siihen asti toivottelen kireitä siimoja!

Asiasanat: särki resepti, lahna resepti, roskakala resepti, kotimainen kala

Laiskana kokkina en tarttunut fileerausveitseen ja alkanut taistella y-ruotojen kanssa, vaan vaihdoin kalasaaliini vatsasta löytyneet särjet voihin, sitruunaan sekä yrtteihin ja iskin saaliini tulisille hiilille.

Katiskaan uinut hauki oli ehtinyt pistää useamman särjen poskeensa ennen kuin itse ehdin apajille. Tuskin hauen vatsaan olisi viidettä särkeä enää mahtunutkaan. Vaihdoin vatsasta löytyneet särjet voihin, sitruunasiivuihin sekä nipulliseen tuoreita yrttejä. Kala pääsi grilliin voipaperiin ja folioon käärittynä. Rakkauden kalakesän 2013ensimmäinen ateria valmistui grillin lämmössä parissakymmenessä minuutissa.

Hauki on maailmanlaajuisesti laajimmalle levinnyt sisävesikala. Sitä tavataan Euroopan lisäksi niin Aasiassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Hauki on petokala, joten sen elimistöön voi ajan kanssa kertyä myrkkyjäämiä. Parikiloisia haukia voi kuitenkin syödä huoletta. Kotimaisena kalana hauki saa WWF:ltä vihreää valoa. Suomen haukikannat ovat suhteellisen vakaat, ja haukea elääkin maanlaajuisesti järvissä, joissa sekä meren rannikkoalueilla. Hauki voi kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja saavuttaa yli 20 kilon painon. Vai onkohan se sittenkin pelkkä kalajuttu?

Hauessa on paljon ruotoja, joten sen perkaaminen voi tuntua hankalalta. Seikkaperäiset ohjeet hauen käsittelyyn ja ruotojen poistamiseen löytyvät täältä.

KOKONAINEN GRILLATTU HAUKI (tai muu kala)

1 kokonainen suolistettu hauki
karkeaa merisuolaa
voita
sitruuna
1-2 kesäsipulia varsineen
iso nippu tuoreita yrttejä (esim. oreganoa ja thaibasilikaa)

Hiero suolaa ja voita kauttaaltaan kalan vatsaonkaloon. Hauen liha on varsin kuivaa, joten voita kannattaa laittaa reilusti. Purista sitruunasta mehu kalan sisään. Leikkaa sitruuna siivuiksi. Silppua sipuli. Täytä kalan vatsa yrteillä, sipulilla sekä sitruunasiivuilla.

Kääri kala ensin voipaperiin ja sitten tiukasti kaksinkertaiseen folioon. Kypsennä grillissä. Parikiloinen hauki kypsyy mehukkaaksi parissakymmenessä minuutissa, pienemmät kalat tätä nopeammin.

Asiasanat: grillattu hauki, kokonainen hauki, hauen käsittely, hauki resepti, kokonainen kala resepti, mitä hauesta, kokonaisen hauen grillaaminen, kesä kala resepti

Chilaquiles tuo arjen keskelle pienen tuulahduksen Meksikoa. Tortillapaistos syntyy hetkessä ja maistuu kaikille perheenjäsenille.

Chilaquiles [tʃila'kiles] on meksikolainen, kuivahtaneista tai friteeratuista tortillalettusista valmistettu paistos. Meksikolaisille chilaquiles on monesti myöhäinen aamiainen, mutta yhtä hyvin se sopii lounaaksi tai illanistujaisten huikopalaksi.

Tortillapaistos valmistuu hetkessä valmiista maissilastuista eli nachoista. Sen valmistaminen onnistuu takuuvarmasti myös perheen nuorisolta. Meksikolainen makumaailma syntyy avokadon, punaisen salsan ja korianterin liitosta, ja Koskenlaskija-sulatejuusto viimeistelee paistoksen.

Osallistun chilaquiles-ohjeella Valion järjestämään reseptikilpailuun, jossa kaksitoista blogia kisaa parhaasta Koskenlaskija-reseptistä. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan punainen savuttamaton Lotus-hiiligrilli (arvo 179 euroa). Äänestysaika päättyy 7. heinäkuuta, ja voittaja julkistetaan 8.7. Klikkaa oheista linkkiä ja käy äänestämässä Chilaquiles-ohjettani.

CHILAQUILES eli MEKSIKOLAINEN TORTILLAVUOKA

(kuudelle, valmistusaika 30 minuuttia)

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
rypsi- tai oliiviöljyä
mustapippuria
300 g maissilastuja
1 prk (220 g) punaista salsaa (esim. La Costeña -merkkiä)
1 pkt (250 g) Valio Koskenlaskija® ‎perinteinen -sulatejuustoa
1 pkt (250 g) kirsikkatomaatteja
1 avokado
tuoretta korianteria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Ruskista jauheliha öljyssä. Silppua sipuli ja lisää se pannulle. Mausta mustapippurilla. Sekoita joukkoon punainen salsakastike.

Raasta Koskenlaskijajuusto.

Levitä maissilastut uunivuokaan. Lusikoi jauheliha-salsaseos maissilastujen päälle ja ripottele lopuksi juustoraaste.

Paista uunin ylätasolla grillivastuksen alla 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut.

Viimeistele valmis paistos halkaistuilla kirsikkatomaateilla, avokadosiivuilla sekä tuoreella korianterilla. Tarjoa välittömästi.

Yhteistyössä Valio Koskenlaskija.

Avainsanat: meksikolainen ruoka resepti, illanistujaiset resepti, mitä illanistujaisiin, texmex resepti, chilaquiles resepti, tortilla resepti

Valko-Venäjän toiseksi suurin kaupunki, Gomel, yllätti positiivisesti. Tuliaisina yksi MM-karsintapiste ja purkillinen siitepölyä.

Kävimme pikaisella, puolentoista vuorokauden mittaisella, pyrähdyksellä Valko-Venäjällä katsomassa potkupalloa. Suomen MM-karsintaottelu Valko-Venäjää vastaan pelattiin Gomelissa, joka on maan toiseksi suurin kaupunki. Olin odottanut kaupungilta, vuodentakaiselta Ukrainan reissulta tuttua, vahvasti neuvostohenkistä tunnelmaa, mutta kaupunki pääsikin yllättämään minut kauniilla, siistillä ja hyvin hoidetulla vanhalla keskustallaan.

Gomel sijaitsee maan kaakkoisosassa lähellä Ukrainan rajaa. Gomelista on linnunteitse lyhyt matka Pripjatin kaupunkiin, jossa tapahtui vuonna 1986 surullisenkuuluisa Tšernobylin voimalaonnettomuus. Onnettomuuden pahin radioaktiivinen laskeuma osui juurikin Gomelin alueelle, ja moni alueen lähikylistä evakuoitiin ja julistettiin suljetuksi alueeksi onnettomuuden jälkeen. Gomelin kaupunkia ei kuitenkaan koskaan evakuoitu.

Kauppahallit ja ruokatorit ovat monesti reissujen suosikkikohteitani. Toreilla pääsee seuraamaan paikallisten asiointia ja aika usein myös huokailemaan kateellisena moninaisille tuotevalikoimille. Gomelilaisessa kauppahallissa ihailua herättivät myynnissä olevien possujen kymmenkunta senttiä paksut ihrakerrokset, jollaisen nähdessään kotimainen rypsipossu epäilemättä saisi slaagin. Tiedän unelmoivani moisesta silavakimpaleesta jokaisen tulevan valurautapannun huolto-operaation yhteydessä. Jok’ikisellä lihaosaston myyjättärellä oli myös oma leikattu possunruho (vaiko sittenkin toisinpäin?), sorkasta saparoon, myyntipöydälle nätisti aseteltuna.

Possunruhojen lisäksi kauppahallissa oli myynnissä myös sammioittain hunajaa. Ostimme yhdeltä hunajakauppiaalta kotiinviemiseksi purkillisen siitepölyä. Jälkikäteen ajateltuna kyseisen siitepölyn terveyshyödyt lienevät kyseenalaiset. Fyysikontapainen kenties tarkastaisi Gomelin alueelta kerätyn siitepölyn cesium-arvot ennen sen syömistä.

Suomen Gallup Elintarviketieto julkaisee vuosittain listan suomalaisten suosituimmista ruokalajeista. Ykkössijalla komeilee jauhelihakastike, mutta suomalaiset innostuvat myös kalasta.

Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n kyselyn mukaan jauhelihakastike on suomalaisten suosituin ruokalaji. Jauhelihaa löytyy parista muustakin kärkikymmenikön ruokalajista. Paistettu kala jäi suosituimpien ruokalajien listalla täpärästi kakkossijalle. Joidenkin arvioiden mukaan kolme neljästä Suomessa syödystä kalakilosta on kuitenkin tuontikalaa, pääasiassa norjalaista lohta. Suomalaiset kalalajit ovat jääneet kalatiskeillä paitsioon, vaikka monesti, maun lisäksi myös hinnan puolesta, ne päihittävät kaukomaiden sukulaisensa. Esimerkiksi haukifileen hinta ei päätä huimaa, ja hauki taipuu moneksi – jopa kanteleeksi.

Hauki sopii loistavasti murekkeisiin ja kalapulliin, jolloin kalan pirulliset y-ruodot voi huoletta jauhaa lihan sekaan. Vähärasvaisesta kalasta valmistetut murekepihvit kannattaa paistaa kullankeltaiseksi runsaassa voissa ja viimeistellä kypsiksi uunissa.

HAUKIMUREKEPIHVIT (neljälle/ kuusi isohkoa pihviä)

300 g haukifileetä
2 limettiä (yhdestä kuori, kahdesta mehut)
2 munaa
1 dl korppujauhoja + korppujauhoja kuorruttamiseen
3 kevätsipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
1 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl tuoretta tilliä silputtuna
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Raasta toisesta limetistä kuori ja purista molemmista mehut. Mittaa kaikki ainekset, haukifilee pariin osaan leikattuna, monitoimikoneen tai sauvasekoittimen kulhoon. Aja seos tasaiseksi massaksi.

Anna mureketaikinan turvota noin 20 minuuttia. Lisää hieman korppujauhoja ja jatka turvottamista, jos taikina tuntuu löysältä.

Käytä pihvien muotoilemiseen pyöreää rengasmuottia. Kaada lautaselle reilusti korppujauhoja ja aseta rengasmuotti korppujauhojen päälle. Lusikoi muottiin taikinaa ja painele pihveiksi korppujauhojen avulla. Pyöräytä pihvit lopuksi kauttaaltaan korppujauhossa.

Paista murekepihveihin voissa kaunis pinta ja nosta pihvit uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Halutessasi voit paistaa pihvit myös pelkästään miedolla lämmöllä pannulla.

Tarjoa pihvit perunoiden, raikkaan salaatin ja kermaviilikastikkeen (ohje alla) kanssa.

KERMAVIILIKASTIKE

1 prk (200 g) kermaviiliä
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl limettimehua
1 kevätsipulin varsi
tuoretta tilliä
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Silppua kevätsipulin varsi sekä tilli kermaviilikastiketta varten. Sekoita kastikeainekset sekaisin ja anna kastikkeen maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Avainsanat: haukiresepti, paistettu kala resepti, hauki resepti, mitä hauesta, ei kaipaa kalaa kun on lohta

Onnistuimme Apupojan kanssa syömään 27 annosta kahteen pekkaan taannoisen Taste of Helsinki -ruokafestarin illalliskattauksessa. Jostain syystä Bistro O matin kehuttu haukipurilainen jäi kuitenkin kokeilematta.

Helsingin kansalaistorilla järjestetty Taste of Helsinki oli kerrassaan mahtava tapahtuma. Ensimmäisen festaripäivän illalliskattaukseen oli saapunut satapäin hymyileviä ihmisiä, eikä tuuli tuivertanut viinilaseja kumoon, kuten seuraavana päivänä oli kuulemani mukaan tapahtunut. Maistelimme Apupojan kanssa puoliksi kunnioitettavat 27 annosta. Jotenkin, kirkkonummelaisen Bistro O mat -ravintolan, houkuttelevalta kuulostanut haukipurilainen jäi kuitenkin testaamatta.

Haukipurilainen jäi kummittelemaan takaraivooni, joten sellaista oli saatava. Oman purilaiseni välistä löytyy voissa rapeapintaiseksi paistettu haukipala sekä runsaasti tartarkastiketta. Idea niihin tuli Kirkkonummen sijaan lahden takaa tallinnalaisravintola F-Hooneesta, jossa söin alkuvuodesta taivaallisen, tartarkastikkeella höystetyn, turskaburgerin. Bistro O matin purilaisen välistä taisi sen sijaan löytyä haukimurekepihvi. Voissapaistetun haukipalan voi vaihtaa yhtä hyvin sellaiseen, varsinkin jos ei halua purilaiseensa, haukifileeseen helposti jääviä, ruotoja. Tartarkastiketta kannattaa kuitenkin lusikoida purilaisen väliin reilusti.

HAUKIBURGERIT TARTARKASTIKKEELLA (kahdelle)

2 purilaissämpylää
1 pieni haukifilee (tai tee haukimurekepihvejä)
suolaa
1 limetti
voita paistamiseen
salaatinlehtiä
tomaattia
kevätsipuli
tartarkastiketta (ohje alla)

Valmista ensin tartarkastike (ohje alla).

Siivuta tomaatti ja sipuli.

Leikkaa haukifilee neljään osaan. Paista kalapalat voissa rapeapintaisiksi. Mausta suolalla ja limettimehulla.

Halkaise hampurilaissämpylät. Paahda sämpylöitä hetki kuumalla, kuivalla paistin- tai parilapannulla.

Lusikoi sämpyläpuoliskoille tartarkastiketta. Asettele sämpylän väliin salaatinlehtiä, tomaattisiivut, sipulirenkaat, paistetut haukipalat sekä vielä aimo annos kastiketta.

TARTARKASTIKE

1 prk (200 g kermaviiliä)
½ dl majoneesia (ohje alla)
1 rkl kapriksia
2 kevätsipulin vartta
1 tl dijon-sinappia
1 limetin kuori
(suolaa)
(pippuria)

Valmista ensin majoneesi (ohje alla) tai käytä valmismajoneesia. Silppua kevätsipulin varret ja raasta limetistä kuori. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset sekaisin. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen tekeytyä jääkaapissa hampurilaisten valmistumisen ajan.

MAJONEESI

2 kananmunankeltuaista
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl dijon-sinappia
1 ½ dl rypsiöljyä
suolaa
pippuria

Mittaa kaikki, mielellään huoneenlämpöiset, ainekset korkeaan ja kapeareunaiseen kulhoon. Aja seos sauvasekoittimella paksuksi, emulsiomaiseksi kastikkeeksi. Yleensä muutama ylös–alas-liike riittää.

Avainsanat: majoneesi resepti, majoneesi ohje, haukiburger resepti, haukipurilainen resepti, hauki ohje resepti, tartarkastike ohje, helppo kastike kalalle, kylmä kastike kalalle, mitä hauesta

Koko muun Suomen saunoessa, grillatessa ja tehdessä juhannustaikoja, pakkasimme Apupojan kanssa rinkat täyteen ja suuntasimme viettämään keskikesää sinne, missä aurinko ei laske edes pikkutunneilla.

Lapin kesäyöt pääsivät taas yllättämään etelän tytön. Napapiirin pohjoispuolella ovat keskikesän yöt todellakin yöttömiä. Aurinko sen kuin porottaa yötä päivää. Viimekesäisen vaelluksen tavoin eräreissumme suuntautui tälläkin kertaa itäiseen Lappiin, Urho Kekkosen kansallispuistoon. Tällä kertaa reissumme alkoi puiston eteläpuolelta, Marivaarasta. Matkalla lähtöpisteeseen ohitimme myös Paskalomavaaran, mikä ei pienestä uumoiluista huolimatta osoittautunut enteeksi, vaan vaellusreissumme oli oikein onnistunut. Reittimme oli pääpiirteissään seuraava: Marivaara–Siulanruoktu–Vongoivan kammi–Anterinmukka–Kielitunturi–Lokan Alen Muurivaara–Vongoiva–Tahvontupa–Marivaara.

Lähdimme matkaan sen verran kiireisellä aikataululla, että suunnittelu- ja pakkausvastuu jäivät Apupojan harteille. Muutama päivä luonnon keskellä, kännykkäverkon ulottumattomissa, oli kuitenkin mitä parahin tapa irtautua arjesta ja aloittaa kesäloma.

Neljään päivään mahtui muun muassa vajaat kahdeksankymmentä talsittua kilometriä, kymmeniä silmänkantamattomalla suolla suollettuja kirosanoja, kaksi huiputettua tunturia, kadonnut – loistavana vaellussauvana toiminut – mieronkeppi sekä maltillinen määrä hyttysenpuremia. Paarmoihin meinasi mennä hermo, muu seura oli oikein mainiota.

Avainsanat: Lappi vaellus, UKK-puisto, Urho Kekkonen puisto vaellus, eräretki, lappiin vaeltamaan

Automme mittariin on kertynyt kesän aikana viitisentuhatta ajokilometriä. Kuluneen kesän aikana olemme pistäytyneet kotosalla lähinnä pesemässä pyykkiä, muuten olemme huidelleet siellä, täällä sekä muilla main. Siinä samassa blogikin on joutunut aivan hunningolle.

Aikomukseni ei alkuunkaan ollut pitää lomaa myös blogista. Lomalla on kuitenkin sen verran kiirettä pidellyt, ettei minulla ole ollut aikaa tai intoa viettää kesäpäiviä tietokoneen äärellä istuen. Elokuu tuntuu kuitenkin enteilevän uutta bloggausintoa, ja huomaan entiseen tapaani pyöritteleväni postausideoita päässäni.

Kiireen keskellä myös lanseeraamani Rakkauden kalakesä 2013 on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle. Syytän Ahtia, joka ei ole pitkään aikaan suonut katiskaani ainuttakaan vonkaletta. On siis ryhdistymisen paikka itse kullakin.

Pienenä koululaisena en päässyt jakamaan luokkatovereilleni synttärikarkkeja, eivätkä samaiset toverit veisanneet minulle onnittelulaulua, sillä olen syntynyt keskellä kesälomaa. Kunnon kesäjuhlat sentään sain.

Kymmenenteen ikävuoteeni asti syntymäpäiviäni vietettiin varsin suureellisesti. Äitini teki eräänäkin vuonna neljänkymmenen munan synttärikakun, ja kerran juhlapäivääni vietettiin lisäksi viiden litran muurinpohjalettutaikinan voimin. Omissa mielikuvissani syntymäpäivänäni paistaa aina aurinko, ja minä kirmaan paljasjaloin kesäleningissä pihaa ympäri. Juhlapäivinä sain myös kunnian toimia pallotyttönä ja noutaa hutipalloja pellosta, sillä synttäreihini liittyi aina tärkeänä osana myös tennisturnaus. Näin jälkikäteen ymmärrän hyvin, että täyttäessäni yksitoista, juhlittiin syntymäpäiviäni ihan vain perhepiirissä.

Kolmenkymmenen ikävuoden uhkaavasti lähestyessä, itse kukaan ei kokene tarvetta tehdä syntymäpäivistään suurta numeroa. Sen sijaan muurinpohjalettukestit ovat, ainakin itselleni, edelleen yksi kesän kohokohdista. Parhaimmat muurinpohjaletut ovat paperinohuita, pitsireunaisia, voissa paistettuja ja maistuvat taivaallisilta tuoreiden metsämarjojen kanssa.

MUURINPOHJALETUT (noin 20 suurta lettua)

1 litra (vanhanajan) täysmaitoa
4 munaa
½ tl suolaa
2 dl (täysjyvä)ohrajauhoja
4 dl vehnäjauhoja
50 g voita sulatettuna

lisäksi voita paistamiseen

Sekoita kaikki taikinan ainekset tasaiseksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista muurinpohjapannulla mahdollisimman ohuita lettuja.

Tarjoa tuoreiden marjojen tai marjahillon sekä kermavaahdon kera.

Avainsanat: Muurinpohjaletut resepti, lettutaikina resepti, lettutaikina ohje, muurikka lettutaikina

Marjasadon säilömisessä on kaksi ärsyttävää asiaa: pakastintilan rajallisuus sekä marjojen putsaaminen. Ainakin mustikka- ja puolukkasadon putsaamiseen on kuitenkin olemassa näppärä apuri.

Olen mitä ilmeisimmin tullut vanhaksi, sillä nykyään kyykin mielelläni metsässä marjoja tai sieniä keräillen. Ennen en olisi ryhtynyt moiseen edes väkipakolla, vaikkakin metsän antimia olen aina mielelläni syönyt. Silti marja- tai sienisaaliin putsaaminen ei ole vuosien varrella muuttunut yhtään mielekkäämmäksi hommaksi.

Olen ollut kuulevinani ihmisten voivotteluja kesän huonohkosta mustikkasadosta. Toisaalta olen kuullut kesää kehuttavan parhaaksi lakkavuodeksi sitten 80-luvun. Omiin empiirisiin havaintoihini perustaen tuomitsen nämä kaikki huhut ja uumoilut totaalisen vääriksi. Kolme sotkamolaista suota tarvottuani ja 14 löytämääni marjaa myöhemmin en ole valmis yhtymään ylistyksiin mahtavasta lakkavuodesta. Sen sijaan ainakin omilla mustikka-apajillani on marjaa ollut lähes viime vuoden veroisesti. Lopputuloksena oma ja pari muutakin pakastinta alkaa pahaenteisesti pursuilla liitoksistaan – ja nythän eletään vasta elokuun ja sadonkorjuun alkua!

Uskokokoon ken tahtoo, mutta näiden surkeiden, puoliksi kuivuneiden marjojen lisäksi löysin myös seitsemän täydellistä, mehevää ja maukasta lakkaa.

Vaatimaton lakkasaaliini oli varsin helppo putsata – pistelin marjat suoraan poskeeni. Sen sijaan keräämiemme mustikoiden putsaamisessa olisin päästellyt yhden jos toisenkin voimasanan ilman viime kesänä hankkimaamme, jonkun ihanan insinöörin älynväläystä, eli imuriin kiinnitettävää marjaputsaria.

Marjaputsarin toimintalogiikka on simppeli. Muoviset osat kiinnitetään toisiinsa ja koko hökötys kiinnitetään pöytälevyyn. Putken päähän kiinnitetään imurin letku ja toisen pään alle asetetaan iso kulho tai vati. Marjat kipataan vähän kerrallaan suppiloon, ja imuri imaisee sisäänsä marjojen seassa olevat roskat: lehdet, havunneulaset sun muut. Sopiva imuteho löytyy pudottamalla suppiloon ensiksi esimerkiksi kymmenen marjaa ja muutama roska ja laskemalla, kuinka monta marjaa putoaa vadin pohjalle. Putsausoperaatio sujuu vikkelästi kaksin toisen kaataessa marjoja suppiloon, ja toisen nyppiessä vatiin mahdollisesti pudonneet yksittäiset roskat putsattujen marjojen seasta. Kymmenen mustikkalitran putsausoperaatioon ei kulu varttia kauempaa – vaikka marjat olisivat kosteita tai poimisi Apupojan malliin marjojen sekaan puoli metsää.

Marjaputsari sopii hyvin mustikoiden sekä puolukoiden putsaamiseen. Itselläni ei ole kokemusta muiden marjojen putsaamisesta kyseisellä laitteella. Pitkähkön metsästysoperaation tuloksena marjaputsari löytyi viime kesänä Hong Kong -tavaratalosta.

Nyt vain tarvitaan insinööri, joka keksii sieniputsarin.

Asiasanat: miten putsata mustikat, miten putsata puolukat, mustikoiden putsaaminen, marjojen putsaus, mustikka putsaus imuri

Viime viikon loputtomilta tuntuneet sateet tekivät tehtävänsä, ja metsiin on ilmestynyt kantarelleja kuin sieniä sateella.

Positiivisen ajattelun opasta lainaten päätin olla hermostumatta loputtomilta tuntuvista sadepäivistä ja mennä metsään. Vanha sanonta ei päässyt pettämään, ja viime viikonlopun sienisatomme oli varsin komea. Kaksi iltaa kestäneen puhdistusoperaation jälkeen tuli lopulta mieleeni, että hieman niukempikin sienimäärä olisi saattanut olla ihan riittävästi.

Apupoika on meillä risottovastaava. Mitäs meni kokkaamaan ensitärskyillämme loistavaa sienirisottoa. On saanut tehdä vastakin.

APUPOJAN SIENIRISOTTO (neljälle)

2 (salotti)sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 varsisellerin vartta
noin ½ dl öljyä
reilusti tuoretta timjamia (noin 2 rkl perattuna)
3 ½ dl risottoriisiä
1 dl kuivaa vermuttia tai valkoviiniä
1 litra kuuma kasvis- tai kanalientä
suolaa ja mustapippuria myllystä
30 g voita
30 g parmesan- tai pecorinojuustoa raastettuna
lehtipersiljaa
1–1½ litraa sieniä (esim. kantarelleja)

Erottele sienten joukosta pienet ja söpöt yksilöt erilleen ja paloittele loput sienet. Paista pieniä kokonaisia sieniä hetki voissa. Suolaa ne ja laita sivuun odottamaan.

Kuumenna kasvis- tai kanaliemi kiehuvaksi kattilassa. Liemen tulee kiehua hiljalleen koko risotonvalmistuksen ajan.

Kaada öljy toisen kattilan pohjalle. Silppua sipulit, valkosipulinkynnet sekä varsiselleri ja kuullota niitä öljyssä. Lisää timjaminlehdet sekä riisi ja jatka kuullottamista vielä hetki. Nosta lämpöä ja hulauta joukkoon vermutti tai viini ja sekoittele kunnes neste on imeytynyt.

Vähennä levyn lämpöä ja lisäile kuumaa kasvis- tai kanalientä kauhallinen kerrallaan risottoa samalla sekoitellen. Maistele risottoa useasti kypsennyksen aikana, äläkä kypsennä sitä liikaa. Riisiä ei saa kypsentää liikaa, vaan risotossa pitää olla hieman purutuntumaa. Lisää kypsennyksen loppuvaiheessa myös sienisilppu – huomioi, että tuoreista sienistä tulee risottoon myös nestettä. Mausta risotto suolalla ja pippurilla.

Kun risotto on lähes kypsää, käännä liedestä virta pois ja lisää kattilaan tarvittaessa vielä pieni kauhallinen lientä sekä parmesanraaste ja voi. Sekoita ja anna hautua kannen alla muutama minuutti. Silppua lopuksi valmiin risoton päälle reilusti tuoretta lehtipersiljaa ja koristele risotto pienillä paistetuilla sienillä.

Avainsanat: kantarellirisotto, sienirisotto, risotto ohje, helppo risotto ohje, kanttarelli, kanttarellirisotto, mitä tehdä kantarelleista, helppo sieniruoka

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Sokerihiiri jemmaa ryytimaan herkut kakkuun.

Syksyisessä porkkanakakussani maistuvat pähkinät sekä kaneli. Loppukuusta laittaisin kanelin seuraksi myös hyppysellisen neilikkaa ja ripauksen kardemummaa. Kesä on kuitenkin niin liki, etten vielä kaipaa kakkuuni syksyn syviä makuja.

Porkkanakakku ei ole kakku eikä mikään ilman kunnon kerrosta tuorejuustokuorrutetta. Paksuinkaan kuorrutekerros ei kuitenkaan pelasta täysin kuivaa kakkua. Oman kakkuni mehevöitin hienoksi raastetun porkkanan lisäksi maustamattomalla jogurtilla. Turkkilaisella jogurtilla kevennettyä tuorejuustokuorrutetta laitoin sekä kakun päälle että väliin. En tosin malttanut antaa kuorrutteen jähmettyä kylmässä tarpeeksi kauan ennen tarjoilua, siksi päällys on hieman valuvampaa sorttia. Kuorrutteesta saa jämäkämpää myös lisäämällä tomusokerin määrää, mutta kuorrutteesta ei kannata tehdä kuitenkaan liian makeaa.

PORKKANAKAKKU (halkaisijaltaan noin 24-senttiseen vuokaan)

3 kananmunaa
3 dl (noin 210 g) fariinisokeria
4 dl vehnäjauhoja
¾ dl hasselpähkinärouhetta
1 dl mantelijauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
(neilikkaa, kardemummaa, inkivääriä)
2 tl vaniljasokeria
120 g voisulaa
200 g maustamatonta jogurttia
3–4 dl hienoksi raastettua porkkanaa (noin 300 g porkkanoita kuorineen punnittuna)
1 limetin kuori raastettuna

Kuorrute

200 g tuorejuustoa
200 g paksua turkkilaista jogurttia
1 rkl limettimehua
1–2 dl tomusokeria
koristeeksi (pistaasi)pähkinöitä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija noin 24 cm) pohja leivinpaperilla.

Kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi. Raasta limetistä kuori porkkanaraasteen sekaan. (Voit hienontaa kuoritut ja paloitellut porkkanat myös sauvasekoittimella. Lisää tällöin tarvittaessa porkkanoiden sekaan loraus vettä tai esim. omenamehua, jotta hienontaminen onnistuu.)

Vatkaa munat ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet (vehnäjauho, pähkinärouhe, mantelijauhe, ruokasooda sekä mausteet) keskenään.

Lisää kuiva-aineseos, voisula sekä jogurtti varovasti muna–sokerivaahdon sekaan. Lisää porkkanaraaste lopuksi taikinan sekaan.

Kaada seos irtopohjavuokaan. Paista uunin keskitasolla noin 45 minuuttia tai kunnes tikulla kokeiltaessa tikkuun ei jää taikinaa. Jäähdytä.

Kumoa jäähtynyt kakku tarjoilulautaselle ja halkaise kakku.

Valmista kuorrute. Sekoita tuorejuusto ja jogurtti tasaiseksi. Mausta limettimehulla. Siivilöi tomusokeri kuorrutteen sekaan. Maistele kuorrutetta, jottei siitä tule makuusi liian makea.

Lusikoi puolet kuorrutteesta kakun väliin ja loput kakun päälle. Koristele kakku halutessasi kuorituilla pistaasipähkinöillä. Anna kuorrutteen jähmettyä puolisen tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua.

Avainsanat: porkkanakakku resepti, helppo porkkanakakku, helppo leivonnainen, mitä leipoa syksyllä

Karhut ja muut metsäneläimethän sen tietävät – syksyllä pitää herkutella ja kerätä vararavintoa pitkän talven varalle. Sitä paitsi nyt herkutteluun on muutenkin parhaat edellytykset, sillä kotimaiset raaka-aineet ovat alkusyksystä parhaimmillaan.

Satokauden herkuista kannattaa nauttia, vaikkei syksyistä rasvakerrosta kerryttäisikään ihan karhujen lailla. Niin puolukat kuin kotimaiset omenat ja luumutkin alkavat olla nyt parhaimmillaan.

Omenia tai luumuja halajavan pihattoman kaupunkilaisen kannattaa turvautua paikallisen torin tai pihallisen ystävän antimiin. Monelle omena- tai luumupuulliselle kun tuppaa kertymään satoa yllin kyllin yli omien käyttö- tai säilöntätarpeiden. Saattaa käydä niin, että päätyy omenavarkaisiin ihan luvan kanssa. Myös Satokartta-palveluun on kerätty kartta Helsingin julkisista ruokapuista ja -pensaista, joista saa käydä vapaasti satoa keräämässä.

Listasin blogista löytyviä, satokauteen sopivia makeita syysherkkuja, joiden raaka-aineet ovat nyt parhaimmillaan. Takaan, että kymmensenttisen rasvakerroksen hankkiminen onnistuu näillä huomattavasti helpommin, kuin syömällä pelkkiä marjoja ja muurahaisia. Näiden jälkeen voikin kaivaitua talveksi tuhisemaan vällyjen alle...

1.Omenapannukakkuun saa jemmattua omenaa niin soseen kuin siivujenkin muodossa. Mannapuuroon tehty pannari sopii hyvin myös syysbrunssille.

2. Pähkinöiltä ja kanelilta maistuvaa syksyistäporkkanakakkua on mahdoton vastustaa. Kakun väliin voi sivellä myös kerroksen omenasosetta.

3. Luumutarhurin syyspaistos viimeistellään muruseoksella ja nautitaan kanelisen kermavaahdon kera. Luumujen sijaan paistoksen voi tehdä myös omenista, kriikunoista tai esimerkiksi karviaisista.

4. Metsät ovat nyt puolukkaa punaisenaan. Paras vispipuuro tulee, kun puolukoiden kaveriksi kaivaa pakastimesta rasiallisen mansikkaa. Ainakin itse tykkään, kuin hullu puurosta!

5. Perinteisen piirakan sijaan omput voi kääräistä filotaikinan sisään omenakolmioiksi. Samalla ohjeella voit tehdä myös isomman omenastruudelin.

Näiden lisäksi blogista löytyy myös omenamurumuffinien sekä perinteisemmän omenapiirakan ohje.

Avainsanat: mitä leipoa omenasta, syysleivonnainen, sadonkorjuu leivonnainen, mitä tehdä omenasta

Blogimaailma sekoaa taas hetkeksi, kun Gloria-lehtien isännöimässä gaalassa jaetaan bloggaajille kunniaa ja missinauhoja.

Marraskuun ensimmäisenä juhlitaan viime vuoden tavoin kotimaisten blogien parhaimmistoa. Parhaimpien ja kauneimpien sisustus- ja ruokablogien lisäksi kilistellään tänä vuonna myös tyyliblogeille. Vatsasekaisin Kilinkolin -blogi kisaa missitiara päässään kauneimman ruokablogin tittelistä. Asiantuntijoista koostuva tuomaristo valitsee suosikkinsa ehdolle asetettujen blogien joukosta, minkä lisäksi valitaan lukijoiden suosikkiblogit. Käy siis antamassa äänesi suosikkiblogeillesi. Samalla kannattaa käydä tutustumassa myös ehdolla oleviin blogeihin – kanssani missinauhasta kilpailee muun muassa oma suosikkini, huiman kaunis Suvi sur le vif.

Äänestämään pääset >>tästä<<. Äänestäneiden kesken arvotaan palkintoja gaalalipuista maalipurkkeihin.

Vanhan kansan mukaan omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Otan siis neuvosta vaarin ja toisen palan kakkua.

Kävimme Apupojan kanssa omenavarkaissa, ja sen jälkeen olen säilönyt omppuja sekä soseena pakastimeen että hillona purkkiin. Vielä olisi tarkoitus iskeä kiinni putsaamista odotteleviin ruusunmarjoihin ja kutituspulverileikkien lisäksi keitellä suosikkiani, omena–ruusunmarjahilloa.

Äitini teki lapsuudessani usein omenakakkua, jota hän muistini mukaan kutsui isäni hurmauskakuksi. Toisinaan omenat vaihtuivat myös säilykepersikoihin. Tämä ei ole alkuperäinen hurmauskakkuresepti, mutta maku oli hyvin samanmoinen. Maitorahkan ansiosta kakku ei ole liian tuhti, joten sitä voi syödä toisenkin palan ilman soimaavaa omaatuntoa. Tuleepahan samalla täytettyä päivittäinen omenatarvekin.

OMENA–RAHKAKAKKU

(8–10 annosta, halkaisijaltaan noin 24-senttiseen irtopohjavuokaan)

Pohjataikina:

100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja

Täyte:

400 g (2 purkkia) maitorahkaa
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Päälle:

2–3 hapahkoa omenaa
kanelia

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan (∅=noin 24 cm) pohja leivinpaperilla.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää muna sekä kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille jauhoja apuna käyttäen.

Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin. (Voit säästää tiskiä käyttämällä samoja välineitä, joilla teit pohjataikinan.) Kaada täyte pohjan päälle.

Viipaloi omenat ja lado niitä vieretysten täytteen päälle. (Voit painaa omenat osittain täytteen sisään, jolloin saat mahtumaan enemmän omenaviipaleita.) Ripottele lopuksi pinnalle kanelia.

Paista uunin alatasossa 180 asteessa noin 60 minuuttia. Peitä kakku leivinpaperilla jos se uhkaa tummua paiston aikana liikaa.

Jäähdytä ja irrota vuoasta. Tarjoa kakku jääkaappikylmänä, mielellään seuraavana päivänä.

Avainsanat: omenakakku, helppo omenapiirakka, omena resepti, omena piiras resepti, mitä tehdä omenoista

RUOKAMATKAILIJAN TOKIO: TSUKIJIN KALATORI

NOKKOSPESTO

VILLI JA VAPAA VUOHENPUTKISALAATTI

VIETNAMILAINEN SALAATTI

KARITSANKARETTA JA BBQ-VOITA

RAKKAUDEN KALAKESÄ 2013

HAUKI ON KALA

CHILAQUILES – meksikolainen tortillavuoka

PIKAPYRÄHDYS VALKO-VENÄJÄLLE

HAUKIMUREKEPIHVIT

HAUKIPURILAISET

TOISENLAINEN JUHANNUS

KIIRE YLLÄTTI LOMAILIJAN

KESÄN TYTTÖ MÄ OON

MUURINPOHJALETUT (noin 20 suurta lettua)

NEROKAS MARJANPUTSAUSAPURI

SIENIRISOTTO

APUPOJAN SIENIRISOTTO (neljälle)

PORKKANAKAKKU

PORKKANAKAKKU (halkaisijaltaan noin 24-senttiseen vuokaan)

MAKEITA SYYSHERKKUJA

GLORIA BLOG AWARDS 2013

HURMAAVA OMENA–RAHKAKAKKU

OMENA–RAHKAKAKKU

(8–10 annosta, halkaisijaltaan noin 24-senttiseen irtopohjavuokaan)