Lastasimme Apupojan kanssa itsemme Tallinnan-laivaan. Eteläisen naapurimme talvinen pääkaupunki pääsi yllättämään positiivisesti – ainakin illallispaikkamme osalta.
Edellisestä visiitistäni Tallinnaan on kymmenkunta vuotta, ja muistiini siitä reissusta on lähinnä jäänyt vain mielikuva paikallisessa kauneussalongissa liian tummiksi värjätyistä kulmakarvoistani. Tällä kertaa päätimme jättää paikalliset kauneushoitolat väliin, viettää laatuaikaa kaksin ja syödä hyvin.
Olin lukenut useammasta blogista vinkkejä Tallinnan ravintolatarjonnasta. Suolaa ja Hunajaa -Jonnan kehuma, bistroruokaa tarjoileva, Leib ei harmikseni ollut sunnuntaina auki. Sen sijaan suuntasimme toisen Jonnan suosittelemaan F-Hoone-ravintolaan vanhankaupungin ulkopuolelle. Pieni kävely ennen illallista kannatti, sillä vanhalla teollisuusalueella toimiva rouhea ravintola todellakin lunasti blogeissa kehutut lupauksensa.
Legendan mukaan nykyisessä ravintolarakennuksessa on valmistettu neuvostoaikana elektronisia osia avaruussatelliitti Sputnikiin. Nyttemmin vanhan tehdasrakennuksen uumenissa valmistetaan simppeliä, mutta valtavan maukasta ruokaa. Miljöö korkeine huoneineen, isoine ikkunoineen ja kierrätyshuonekaluineen on varsin homssuinen – supertrendikäs siis. Ravintola on myös valittu viime vuonna Viron viidenkymmenen parhaimman ravintolan listalla sijalle 21.
Alkupaloiksi valitsin bruschetta-lajitelman. Mielenkiintoisin yhdistelmä oli briejuustolla ja hillokemaisella rusinasinapilla ryyditetty leipänen. Muut leivät olivat saaneet ylleen pestoa ja tomaattia, oliivipateeta sekä kurpitsapestoa. Tahnat leipien päällä olivat mielettömän maukkaita. Kokonsa puolesta annoksesta olisi riittänyt hyvin kahdelle.
Apupoika valitsi seesaminsiemenissä pyöriteltyä, teryakikastikkeella maustettua ja kevyesti paistettua kylmäsavulohta, joka tarjoiltiin punajuuripediltä vuonankaalin kera. Kerrassaan herkullista!
Pääruoaksi valitsin kalaburgerin Apupojan tilatessa listan kalleimman annoksen, joka sisälsi jonkun mystisen osan possua sekä perunaa ja hapankaalia. Syötyäni lautasellisen bruschettoja, ehdin jo hieman harmitella leipäpitoista pääruokavalintaani. Tosin harmittelu loppui välittömästi maistettuani turskapurilaistani. Annos oli ehdottomasti paras koskaan ravintolassa syömäni burgeri. Välissä oli pestoa sekä runsaasti tartarkastiketta. Turska oli älyttömän hyvää, eikä sen hentoa makua oltu onneksi pilattu paneroinnilla. Tomaatit, salaatti sekä muut höysteet olivat tuoreita. Täyden kympin purilainen!
Jälkkärit muodostuivat iltamme heikoimmaksi lenkiksi, vaikkei niissäkään suurempia moitteita ollut. Oma paahtovanukkaani oli ihan ok, mutta Apupoika sattuu vain tekemään kotona parempaa. Apupojan lautasella nökötti suklainen lajitelma jäädykettä, torttua ja herkkua.
Alku-, pää- sekä jälkiruoat, pullo viiniä, kahvit sekä kaffehömpsyt kahdelle kustansivat yhteensä rapiat 54 euroa. Ei paha. Täytynee alkaa suunnitella uutta visiittiä lahden yli.