En ole syysihmisiä. Periaatteessa ajatus vilttiin kääriytymisestä, kynttilämerestä ja lasillisesta punaviiniä on ihan kiva, mutta minä juon kyllä punaviiniä kesät talvet. En ole vielä hoksannut, mitä kivaa on jäätävässä tihkussa, sukkien käyttämisessä ja naamaan lentävissä limaisissa lehdissä.
Mutta myönnettäneen, on syksyssä hyvätkin puolensa, kuten sadonkorjuun ja metsän herkut. Ja syyskuussa alkaa Pohjois-Atlantin merivesi olla tarpeeksi viileää sinisimpukoita ajatellen. Ranskalaiset ja belgialaisethan syövät sinisimpukoita vain kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain, sillä silloin merivesi on tarpeeksi kylmää simpukoiden kasvamiseen. Suomessa ärriä on vain marraskuussa, mutta ei anneta sen häiritä.
Me valmistamme sinisimpukat aina samalla tavalla. Minusta on kiva, ettei simpukoita ole keitetty pelkässä valkoviinissä, vaan että nilviäisten seassa on myös sattumia. Silti olisi kiva kokeilla jotakin uutta tapaa valmistaa sinisimpukoita. Nyt olisi siis aika paljastaa oma salainen simpukkareseptisi, miten sinä taiot simpukoista suurta herkkua?
Reseptiikka kuvan aineksista valmistettaviin sinisimpukoihin löytyy täältä. Ohje on syntynyt soveltamalla alun perin Hesarissa ilmestynyttä reseptiä.
